Julkaistaan cd:llä ja rajoitettuna vinyylipainoksena. 

Väinö Karjalaisen ensimmäinen soololevy Birch Bark Letter kutsuu kuuntelijan pysähtymään. Jo nimi, tuohikirje, vihjaa levystä, joka on syntynyt perinnemaisemissa ja vie kuulijan suomalaiseen luontoon.

Karjalainen tunnetaan muusikkona, äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana. Hänen käsialaansa kuullaan muun muassa isänsä J. Karjalaisen, Arpan ja Ursus Factoryn levyillä. Basistina hän soittaa Tiisussa sekä Pekka Laine & The Enchantedissa, ja televisiosta hänet tunnetaan MTV3:n Levyraadista.

Monelle saattaikin tulla yllätyksenä Karjalaisen viehtymys ambient-musiikkiin. Levyn äärelle pysähtyessä se tuntuu kuitenkin nopeasti luontevalta. Tässä puhuu ihminen, jonka suhde ääneen, taiteeseen ja yksityiskohtiin on ollut koko ajan syvä, vaikka se on aiemmin kuulunut muiden levyjen taustalla. Taiteilijuus on Karjalaiselle myös perintöä, ei taakkaa vaan kieltä, jota hän puhuu nyt omalla äänellään.

Birch Bark Letter on luonnosta ammentava kokonaisuus, jossa ääni asettuu tilaan ja tekee pienistä muutoksista suuria. Vesi, valo ja hiljaisuus tuntuvat musiikissa lähes fyysisinä, ja mukana on myös suomalaisen maaseudun konkreettinen lämpö, pellot, puu ja turvekattosaunojen maailma.

Myös tuohikirjeellä on konkreettinen taustansa. Birch Bark Letter viittaa tuohikirjeeseen 292, Novgorodin alueelta vuonna 1957 löydettyyn tuohisuikaleeseen, jota pidetään vanhimpana tunnettuna itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettuna tekstinä.

Ambient-musiikissa kappaleet ovat usein pitkiä ja hitaasti avautuvia, mutta tässä ne ovat tietoisesti tiiviitä, ikään kuin fragmentteja paikoista, teemoista ja havainnoista. Ajatus on sama kuin tuohikirjeessäkin. Se on katkelma jostain toisesta ajasta, konkreettinen jälki, joka kantaa enemmän kuin ensisilmäys antaa ymmärtää.

Karjalainen kuvaa levyn estetiikkaa termillä, joka tuntuu hänestä osuvammalta kuin ambient, environmental music.

“Pidän environmental music -termistä, jota on käytetty japanilaisen esi-ambientin yhteydessä. Se kuvaa hyvin Birch Bark Letterin tunnelmaa: levy on syntynyt Suomen luonnosta ja vedestä, ja se on tarkoitettu kuunneltavaksi niissä samoissa tiloissa.”

Levyn sävellykset ovat syntyneet perheen pienellä saaristomökillä veden äärellä, Karjalaisen omalla studiolla Vallilassa sekä samassa keltaisessa talossa, jossa hänen isänsä saa usein inspiraationsa. Työtapa on ollut improvisoiva ja kollaasimainen: sattumaa, ideoita ja kenttä-äänitteitä, jotka asettuvat vierekkäin kuin luonnon omat kerrostumat.

Koko levy on rakennettu huolella, yksityiskohtia myöten. Sen huomaa myös masteroijan valinnassa. Birch Bark Letterin masteroi Greg Obis. Obis tuli Karjalaiselle vastaan alun perin arvostetun amerikkalaisen kokeellisen laulaja-lauluntekijän Maria BC:n Spike Field -levyllä, jossa herkkä laulu ja akustiset sävyt avautuvat ilmavaan äänitilaan. Sama orgaaninen ote tekee vaikutuksen myös toisessa ääripäässä, MJ Lendermanin indierock-albumilla Manning Fireworks, joka oli yksi vuoden 2024 ylistetyimmistä levyistä.

Albumi kumartaa japanilaisille ambient-tekijöille Hiroshi Yoshimurasta Satoshi Ashikawaan ja Ryuichi Sakamotoon sekä amerikkalaisen Ernest Hoodin Neighborhoods-klassikolle, jossa arjen äänet, maisema ja muistijäljet asettuvat musiikin rakenteeksi. Silti kaiken lähtöpiste on suomalainen luonto, ennen kaikkea vesi.